Kauden päätös oli tuplajakso, joka oikeastaan alkoi jo edellisellä viikolla rannalla. Silloin Michael, Jim ja Karen kutsuttiin työhaastatteluun ja Pam teki tunnustuksensa Jimille (ja kaikille muille ringissä, paitsi ettei kuitenkaan). On käsikirjoittajien oivallisuutta, että rannan tapahtumat käsitellään heti alussa. Niissä ei vellota ja ensi vaikutelmana tuntuu, ettei tunnustuksilla ollutkaan lopulta mitään merkitystä juonen kehityksen kannalta. Painotan tässä kohtaa ensi vaikutelmana.

Michael on tietenkin oma valovoimainen itsensä työhaastattelussa. Toisin sanoen hän kannattaa firman nimeen ihan pientä muutosta (Dunder Mifflin --> superduperpaper). Homma kuitenkin kaatuu siihen, että pesti onkin Janin nykyinen. Ja koska Jan on fyysisesti "laajentunut", on se tehnyt hänestä Michaelin silmissä vastustamattoman. Eikä onnistu moraalisesti aina yhtä korkealentoiselta Michaelilta tyttöystävän pestin pölliminen. Voi voi mihin jamaan Michael itsensä hoitaakaan, vain ja ainoastaan laajentuneiden rintarauhasten vuoksi. Toinen tuotantokausi kuului Jimille ja kolmas Pamille. Mitä ilmeisemmin neljännestä tulee Michaelin kehityskaari. Työpaikan saa lopulta Ryan, josta tulee täten Michaelin pomo. Mielenkiintoista.

On aina huvittavaa, jos Dwight saa edes hitusen valtaa. Se tuo aina hänessä parhaat diktaattorin piirteet esille. Punajuuriin perehtyneenä Dwight aloittaakin saman tien muun porukan sivistämisen Pennsylvanian maaperään liittyvillä asioilla. Pedagogisena perusmotivaatiovälineenä lehtori Schrute suosii niin sanottua Shrutedollaria (jonka vaihtoarvo on kuitenkin varsin huono dollariin, saati euroon nähden). Myös Stanley lanseeraa oman valuuttansa, jonka vaihtokurssin selvittämiseen tarvittaisiin kuitenkin ehkä maailmanpankin apua.

Ja sitten siihen pääasiaan. Kolmen vuoden piilottelun jälkeen panokset ovat vihdoin selvillä. Pam tykkää Jimistä ja Jim tykkäsi ainakin ennen Pamista. Mutta tykkääkö enää? Mitä yksi jogurtin kansi voikaan saada aikaan työhaastattelussa. Ja mitä roolia kyseinen meijerituote onkaan tässä suhteessa näytellyt! Jo pilottijaksossa jogurttiin sisältyy suurempi viesti ja olympialaisissa jogurtin kansien voittokulku jatkuu. Kuinka oivallista, että jogurtin kansi saa Jimin jättämään työpaikan (jonka selvästi olisi saanut), Karenin (joka olikin syytä jättää) ja New Yorkin valot (joita Jim ei ole nähnyt sitten kuudennen luokan) ja palaamaan Scrantoniin vain pyytääkseen neiti Beesleyn illalliselle. Voi kunpa pian tulisi jo syyskuu :)

Ajattelin aloittaa uuden perinteen näissä blogeissani seuraavaa syksyä ajatellen. Koska olen salaisesti ihaillut Northern Attackin nerokkaita jaksokuvauksia ja selkeää rakennetta, aloitan täten virallisesti uuden osion nimeltään Ylevät yksityiskohdat, jotka kerään joka jaksoselostuksen yhteyteen. Koska osa Konttorin nerokkuutta ovat ne pienet yksityiskohdat, jotka kertovat niin paljon ja joita katsoja saa tulkita, ajattelin että ne ansaitsevat oman huomionsa. Tässä ensimmäiset.

Ylevät yksityiskohdat:

Hämmentyessään haastattelussa Jim luettelee New Yorkista kaikki kliseet, joita voi äkkiseltään keksiä. Dwightin organisoima työhaastattelu alkaa kysymyksellä "mikä väri on paras?", johon oikea vastaus on luonnollisesti musta (se on kaikkein dominoivin). Jim ilme, kun pääkonttorissa soi puhelin ja siihen vastaa paikallinen reseptionisti. Michaelin kommentti: "emotionally magnificent" on mahtava. Angela osaa vastaukset Dwightin luentoon jo valmiiksi (tilannetta on mitä ilmeisemmin harjoiteltu kotona..).

Capin on taasen tehnyt LiveJournalin Klotera, jolle kuuluvat maine ja kunnia. Ja kuvan oikeudet ovat tietenkin NBC:n.