Rantaleikkien jäljiltä olo on innostunut. Ja vielä pitää viikko odottaa seuraavaa, sitten onkin kolmas kausi purkissa. Onneksi pidin pääni ja spoilerittoman viikon. Muuten kaikille, joille tuottaa ongelmia pysyä kaukana ennakkopätkistä, on Northern Attackin sivuille perustettu "tukiryhmä" :) Kannattaa tsekata täältä

Tätä on odotettu! Pam on ollut koko kauden kiistaton tähti ja kaikki kulminoituu tähän jaksoon. Eikä siihen tarvittu kuin läjä hehkuvia hiiliä ja päivä syrjässä muiden leikeistä hiekkalaatikolla. Mutta aloitetaan alusta. Michael siis kutsutaan (uskomatonta kyllä) työhaastatteluun pääkonttoriin Ilmeisestikään Pam ei voi aina ohjastaa Michaelia toimimaan puhelimessa edes jokseenkin järkevästi. Tai pitäisikö sanoa normaalisti? Michaelin tulisi myös valita seuraaja omalle paikalleen aluejohtajaksi Scrantoniin. Luonnollisesti tämä kaikki johtaa siihen, että joukkue pakataan bussiin ja lähdetään rannalle leikkimään selviytyjiä. Neljä heimoa, neljätoista osallistujaa ja vain yksi selviytyjä. Kuulostaako tutulta? Pätevän aluejohtajan keskeisiä ominaisuuksia ovat kananmunan kuljetuksen ohjastus, suuri hodareiden syöntinopeus ja uskallus kävellä hehkuvilla hiilillä (nykyinen aluejohtajahan on harjoitellut grillillä). Sehän ei ole paljon vaadittu se. Onneksi iskujoukkojen perustamista tai karhutuntemusta ei edellytetä, koska siinä tapauksessa olisin keksinyt tehtävään vain yhden ehdokkaan.  

Konttori onnistuu aina yhdistämään älytöntä kohellusta ja herkempiä asioita samaan pakettiin. Andy kellumassa sumopuvussa jorpakossa oli hillitöntä. Samoin Dwightin kommentti ryhmähalauksesta. Michael yrittää kaikessa poliittisessa korrektiudessaan yrittää kestää jopa Stanleytä. Silti voittajaksi nousee Pamela Beesley, jonka kehitystä on saanut seurata koko kolmannen kauden. Jim näytti siltä, kuin olisi saanut iskun päähänsä, Karen lähinnä vittuuntuneelta ja Pam helpottuneelta. Kuka lopulta saa työpaikan pääkonttorissa ja kuka jää/kohoaa aluejohtajaksi?

Joku on joskus sanonut, että ilman Jimin ja Pamin B-juonta sarjalta puuttuisi sielu. Koko kolmas kausi on kiistatta kärsinyt sydämettömyydestä juuri tästä syystä. Jim ja Pam tuovat höhellyksen ja vouhotuksen keskelle syvyyttä, joka jää puuttumaan, jos kyseiset hahmot ovat koko kauden erillään. Jim ja Pam ovat kuitenkin ne normaalit, joiden kautta sarjaa katsotaan ja joihin katsoja samaistuu. Tosin kaikki kunnia käsikirjoittajille, näin sen homman piti mennäkin. Pamela Beesley on virallisesti idolini.

Screencapin on tehnyt _klotera LiveJournalista. Kiitokset.